Lähetetty: Tii Huh 22, 2003 14:50 Netmission jokontt ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viestin aihe: PETO ja sen MERKKI

Tarkoitus on siis lähteä jäljittämään Ilmestyskirjan petoa. Johannes näki pedosta voiton saaneet lasisella merellä (Ilm. 15:2). Kysymys kuuluukin, miten me voimme jostain voiton saada, jos emme edes tiedä mikä se on? Siksipä Raamattu onkin antanut useita tuntomerkkejä, jotta voitaisiin varmuudella sanoa mikä peto on, ja näin osaisimme 'taistella' oikeaan suuntaan voittaaksemme.

Ensin joudutaan paneutumaan hiukan historian Danielin avulla. Dan. 2. luku kertoo kuvapatsaasta, jonka eri metallit päästä varpaisiin kuvasivat eri valtakuntia. Nebukadnessarille sanottiin, että hän on tuo ensimmäinen valtakunta, kultainen pää. Todellakin Babylonissa oli valtavasti kultaa. Siellä oli mm. Marduk jumalan temppeli, jossa oli tonneittain kultaa. Mutta tämä ei kestäisi ikuisesti, vaan sikäläisen maailman vallaksi tulisi hopeinen rinta, eli Meedo- Persia, joka valloitti Babylonin 539 eKr. (ei enää niin loistelias). Sitten tuli vaskiset lanteet, jotka kuvasi seuraavaa valtaa eli Kreikkaa, joka nousi valtaan 331 eKr. Aleksanteri Suuren sotakalustossa käytettiin pronssia, niin kuin lanteissa oli. Seuraavaksi maailman mahdiksi nousi Rooma, jota kuvasi rautaiset jalat 168 eKr. Historiahan puhuu myös rautaisesta Roomasta. Silloin noiden legioonien sotakalusto muodostuin raudasta.

Tämän jälkeen ei tulisikaan enää yhtä valtaa, vaan neljäs valta eli Rooma jakaantuisi kymmeneen osaan, jota varpaat kuvasivat. Näinhän tosiaan kävi. Kansainvaelluksen pyörteissä Rooma hajosi, ja se jakaantui kymmeneen valtaan: itägootit, länsigootit, herulit, vandaalit, burgundit, suevit, lompardit, frankit, alemannit ja anglosaksit. Välillä näitä valtoja on ollut enemmän ja välillä vähemmän, mutta luku kymmenen on sattuva luku kuvaamaan Euroopan maita.

Daniel sanoi, että nämä valtakunnat liittyvät aviositein toisiinsa (Dan. 2:43). Todellakin, keskiajalla monet näiden valtioiden päät olivat sukua keskenään. Sama jae sanoo kuitenkin, että ne eivät yhdisty. Eli tule yhdeksi valtioksi. Sitten sanottiin, että näiden valtioiden aikana Jumala on pystyttävä oman valtakuntansa.

Monet päälliköt ovat yrittäneet tehdä yhtä Eurooppaa, mutta ovat aina epäonnistuneet. Viimeksi Hitler. No, mites on Eu:n kanssa? Johannes näki nämä kymmenen valtiota, mutta niitä nimitetään varpaiden sijasta sarviksi (Daniel tekee myös, tästä myöhemmin) (Ilm. 17:12). Johannes eli noiden rautaisten jalkojen aikaa (Rooma), ja hänelle sanottiin, että nuo kymmenen kuningasta eivät vielä olleet nousseet valtaan (tämä tapahtui vasta muutama sata vuotta myöhemmin). Sitten hänelle sanottiin, että ne lopulta yksissä tuumin antavat pedolle vallan (Ilm. 17:12,13,17). Eli yksituumaisuus löytyisi lopunajalla, vaikka yhdeksi valtioksi ne eivät tulekaan. Me näemme nyt että Eu:ssa on yksituumaisuutta, mutta tilanteet eivät vielä ole siinä vaiheessa, että peto voisi saada vallan.

Takaisin Danielin kirjaan. Dan. 7. luvussa Daniel näkee neljä eläintä: leijona jolla oli siivet, karhu jolla oli kolme kylkiluuta suussa, pantteri jolla oli neljä siipeä ja neljä päätä ja hirmuinen peto jolla oli kymmenen sarvea. Kyseessä on nuo samat valtakunnat kuin Dan. 2. luvussa, nyt vain annetaan lisää tuntomerkkejä.

Leijona kotkansiipineen kuvasi Babylonia. Arkeologiset kaivaukset todistavat, että babylonialaiset koristelivat mielellään lasitettuja tiiliseiniä leijonan kuvilla, joilla oli keltaisia ja sinisiä siipiä. Karhu kuvaa Meedia-Persian kaksoisvaltakuntaa. Kolme kylkiluuta luultavasti kuvaavat Kyyroksen, tämän yhteisen valtakunnan hallitsijan valloituksia. Ne olivat: Lyydia 547, Babylon 539 ja Egypti 525 eKr. Pantterin siivet kuvaavat Aleksanteri Suuren erittäin nopeita valloitusretkiä. Muutamassa vuodessa hän kukisti persialaiset ja muut vastustajat. Neljä päätä kuvaavat tämän vallan hajoamista neljään osaan. Kun Aleksanteri kuoli, niin hänen neljä sotapäällikköä jakoivat valtakunnan: Kassander otti Kreikan ja Makedonian, Lysimakhos otti Traakian, Seleukos otti Vähä-Aasian ja Ptolemaios otti Egyptin.

Neljäs eläin, hirmuinen ja ylen väkevä kuvaa Roomaa. Roomalaisten erityisiin ominaisuuksiin kuului raa'an voiman käyttö. Juutalaiset, katoliset ja protestanttiset raamatunselittäjät ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että neljäs peto kuvaa Roomaa.

Mitä kuvaa kymmenen sarvea? "Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta (valtakuntaa), jotka nousevat siitä valtakunnasta" (Dan. 7:24). Siis Rooman valtakunnasta nousisi kymmenen valtakuntaa. Nämä ovat juuri ne 'sarvet' = 'varpaat' jotka muodostuivat kansainvaelluksessa ja josta Eurooppa nyt muodostuu.

Tässä on nyt pohjustus sille, kun käymme tutkimaan 'pienen sarven' arvoitusta, joka nousee noiden kymmenen sarven keskeltä. Tästä sitten seuraavalla kerralla. ---------------------------------------------------------------------------------------------
Paikkakunta: Jäppilä Lähetetty: Tii Huh 22, 2003 14:50
Viestin aihe:
PETO ja sen MERKKI

Tarkoitus on siis lähteä jäljittämään Ilmestyskirjan petoa. Johannes näki pedosta voiton saaneet lasisella merellä (Ilm. 15:2). Kysymys kuuluukin, miten me voimme jostain voiton saada, jos emme edes tiedä mikä se on? Siksipä Raamattu onkin antanut useita tuntomerkkejä, jotta voitaisiin varmuudella sanoa mikä peto on, ja näin osaisimme 'taistella' oikeaan suuntaan voittaaksemme.

Ensin joudutaan paneutumaan hiukan historian Danielin avulla. Dan. 2. luku kertoo kuvapatsaasta, jonka eri metallit päästä varpaisiin kuvasivat eri valtakuntia. Nebukadnessarille sanottiin, että hän on tuo ensimmäinen valtakunta, kultainen pää. Todellakin Babylonissa oli valtavasti kultaa. Siellä oli mm. Marduk jumalan temppeli, jossa oli tonneittain kultaa. Mutta tämä ei kestäisi ikuisesti, vaan sikäläisen maailman vallaksi tulisi hopeinen rinta, eli Meedo- Persia, joka valloitti Babylonin 539 eKr. (ei enää niin loistelias). Sitten tuli vaskiset lanteet, jotka kuvasi seuraavaa valtaa eli Kreikkaa, joka nousi valtaan 331 eKr. Aleksanteri Suuren sotakalustossa käytettiin pronssia, niin kuin lanteissa oli. Seuraavaksi maailman mahdiksi nousi Rooma, jota kuvasi rautaiset jalat 168 eKr. Historiahan puhuu myös rautaisesta Roomasta. Silloin noiden legioonien sotakalusto muodostuin raudasta.

Tämän jälkeen ei tulisikaan enää yhtä valtaa, vaan neljäs valta eli Rooma jakaantuisi kymmeneen osaan, jota varpaat kuvasivat. Näinhän tosiaan kävi. Kansainvaelluksen pyörteissä Rooma hajosi, ja se jakaantui kymmeneen valtaan: itägootit, länsigootit, herulit, vandaalit, burgundit, suevit, lompardit, frankit, alemannit ja anglosaksit. Välillä näitä valtoja on ollut enemmän ja välillä vähemmän, mutta luku kymmenen on sattuva luku kuvaamaan Euroopan maita.

Daniel sanoi, että nämä valtakunnat liittyvät aviositein toisiinsa (Dan. 2:43). Todellakin, keskiajalla monet näiden valtioiden päät olivat sukua keskenään. Sama jae sanoo kuitenkin, että ne eivät yhdisty. Eli tule yhdeksi valtioksi. Sitten sanottiin, että näiden valtioiden aikana Jumala on pystyttävä oman valtakuntansa.

Monet päälliköt ovat yrittäneet tehdä yhtä Eurooppaa, mutta ovat aina epäonnistuneet. Viimeksi Hitler. No, mites on Eu:n kanssa? Johannes näki nämä kymmenen valtiota, mutta niitä nimitetään varpaiden sijasta sarviksi (Daniel tekee myös, tästä myöhemmin) (Ilm. 17:12). Johannes eli noiden rautaisten jalkojen aikaa (Rooma), ja hänelle sanottiin, että nuo kymmenen kuningasta eivät vielä olleet nousseet valtaan (tämä tapahtui vasta muutama sata vuotta myöhemmin). Sitten hänelle sanottiin, että ne lopulta yksissä tuumin antavat pedolle vallan (Ilm. 17:12,13,17). Eli yksituumaisuus löytyisi lopunajalla, vaikka yhdeksi valtioksi ne eivät tulekaan. Me näemme nyt että Eu:ssa on yksituumaisuutta, mutta tilanteet eivät vielä ole siinä vaiheessa, että peto voisi saada vallan.

Takaisin Danielin kirjaan. Dan. 7. luvussa Daniel näkee neljä eläintä: leijona jolla oli siivet, karhu jolla oli kolme kylkiluuta suussa, pantteri jolla oli neljä siipeä ja neljä päätä ja hirmuinen peto jolla oli kymmenen sarvea. Kyseessä on nuo samat valtakunnat kuin Dan. 2. luvussa, nyt vain annetaan lisää tuntomerkkejä.

Leijona kotkansiipineen kuvasi Babylonia. Arkeologiset kaivaukset todistavat, että babylonialaiset koristelivat mielellään lasitettuja tiiliseiniä leijonan kuvilla, joilla oli keltaisia ja sinisiä siipiä. Karhu kuvaa Meedia-Persian kaksoisvaltakuntaa. Kolme kylkiluuta luultavasti kuvaavat Kyyroksen, tämän yhteisen valtakunnan hallitsijan valloituksia. Ne olivat: Lyydia 547, Babylon 539 ja Egypti 525 eKr. Pantterin siivet kuvaavat Aleksanteri Suuren erittäin nopeita valloitusretkiä. Muutamassa vuodessa hän kukisti persialaiset ja muut vastustajat. Neljä päätä kuvaavat tämän vallan hajoamista neljään osaan. Kun Aleksanteri kuoli, niin hänen neljä sotapäällikköä jakoivat valtakunnan: Kassander otti Kreikan ja Makedonian, Lysimakhos otti Traakian, Seleukos otti Vähä-Aasian ja Ptolemaios otti Egyptin.

Neljäs eläin, hirmuinen ja ylen väkevä kuvaa Roomaa. Roomalaisten erityisiin ominaisuuksiin kuului raa'an voiman käyttö. Juutalaiset, katoliset ja protestanttiset raamatunselittäjät ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että neljäs peto kuvaa Roomaa.

Mitä kuvaa kymmenen sarvea? "Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta (valtakuntaa), jotka nousevat siitä valtakunnasta" (Dan. 7:24). Siis Rooman valtakunnasta nousisi kymmenen valtakuntaa. Nämä ovat juuri ne 'sarvet' = 'varpaat' jotka muodostuivat kansainvaelluksessa ja josta Eurooppa nyt muodostuu.

Tässä on nyt pohjustus sille, kun käymme tutkimaan 'pienen sarven' arvoitusta, joka nousee noiden kymmenen sarven keskeltä. Tästä sitten seuraavalla kerralla. ----------------------------------------------------------------------------------------------
Paikkakunta: Jäppilä Lähetetty: Tor Huh 24, 2003 13:35
Viestin aihe:

Daniel halusi tietää lisää tuosta pienestä sarvesta (Dan. 7:20), ja niin varmasti mekin. Katsotaan ensin mitä tuntomerkkejä sarvelle annetaan.

1. Se on kuningas (valtakunta) samoin kuin muutkin sarvet (Dan. 7:24).

2. Se nousee Euroopan maiden keskeltä (Dan. 7:8,20).

3. Ennen kuin se saa vallan, niin sen on ensin kukistettava kolme Euroopan valtaa (Dan. 7:8,20,24).

4. Sen valta kasvaa suuremmaksi kuin muilla (Dan. 7:20).

5. Se puhuu suuria sanoja (herjasi) ja puhuu Jumalaa vastaan (Dan. 7:8,20,25).

6. Se sotii uskovia vastaan ja voittaa heidät (Dan. 7:21,25).

7. Sen vainot uskovia kohtaan kestää 3.5 vuotta (Dan. 7:25).

8. Pyrkii muuttamaan lain ja juhla-ajat (Dan. 7:25).

Mistä vallasta on kyse? Uskonpuhdistajat näkivät tämän tarkoittavan Rooman kirkkoa. Ja tämä aiheutti lopulta protestin, ja näin syntyi protestanttiset kirkot. Oliko uskonpuhdistajat oikeassa? Tämä meidän on katsottava ja koeteltava noiden tuntomerkkien sopivuus Rooman kirkkoon.

1. Se on kuningas (valtakunta) samoin kuin muutkin sarvet (Dan. 7:24).

Rooman kirkkohan ei ole vain kirkko. Se on sekä uskonnollinen että poliittinen valta. Vatikaanihan on valtio. Dan. 7:25 sanoo, että se on erilainen kuin muut sarvet. Muut sarvet olivat pelkästään poliittisia (maallisia), mutta Rooman kirkko on molempia.

2. Se nousee Euroopan maiden keskeltä (Dan. 7:8,20).

Euroopan sydämestähän Rooman kirkko nousi.

3. Ennen kuin se saa vallan, niin sen on ensin kukistettava kolme Euroopan valtaa (Dan. 7:8,20,24).

Kun pakanallinen Rooma kukistui kansainvaelluksen melskeissä, niin eri heimot, jotka useimmista olivat alkuperältään germaanisia heimoja, asettuivat läntisen Rooman alueelle. Paavin poliittista valtaanpääsyä jarruttivat kolme kansaa: herulit, vandaalit ja itägootit. Ne eivät kaikessa alistuneet kirkon oppiin. Näitä vastaan ryhdyttiin sotaan ja viimeinen areiolaisvalta kukistettiin 538 jkr., jolloin Rooma vapautui itägooteista. Näin aukeni kirkolle vaikutusmahdollisuus sekä uskonnollisen, että myös maallisen hallinnon alalla Euroopassa.

4. Sen valta kasvaa suuremmaksi kuin muilla (Dan. 7:20).

Keskiajalla Paavikirkolla oli suvereeni valta koko Euroopassa. Paavin auktoriteetti oli suurempi kuin valtioiden päämiehillä.

5. Se puhuu suuria sanoja (herjasi) ja puhuu Jumalaa vastaan (Dan. 7:8,20,25).

Kuinka kristillinen valta voi herjata/puhua suuria sanoja/puhua Jumalaa vastaan? On Paaveja, jotka ovat kutsuneet itseään "Herra Jumala, Paavi". Paavin erehtymättömyydestä tehtiin dogmi eli uskonkappale ensimmäisessä Vatikaanin konsiilissa 1870. Seuraavat katkelmat ovat katolisesta toelogian teoksesta 18 . Vuosisadalta. Aus Lucius Ferraris, Papa II, Prompta Bibliotheka, 2. Osa, s. 25-27.

"Paavi on niin suuriarvoinen ja ylevä, ettei hän ole pelkkä ihminen, vaan aivan kuin Jumala, Jumalan sijainen"

"Paavi on kruunattu kolminkertaisella kruunulla taivaan, maan ja manalan kuninkaaksi."

"Paavi on aivan kuin hän olisi Jumala, ainoa Kristuksen uskovien valtias, kuninkaiden pää, ja hänellä on vallan täyteys. Se on hänelle uskottu kaikkivaltiaan Jumalan johdatuksesta, eikä koske vain maallista valtakuntaa, vaan myös taivaallista."

Näitä tekstejä löytyisi vaikka miten paljon. Jos tämä ei ole suurin sanoin puhumista ja Jumalaa vastaan puhumista, niin mikä sitten?

6. Se sotii uskovia vastaan ja voittaa heidät (Dan. 7:21,25).

Tiedämme, kun kirkko sai vallan, niin se ryhtyi vainoamaan niitä, jotka eivät taipuneet kirkon oppiin. Noina vaikeina vuosisatoina Jumalalle uskolliset kokivat ankaraa vainoa ja monet heistä surmattiin. On arvioitu, että kirkon vainoissa kuoli n. 50 milj. ihmistä.

7. Sen vainot uskovia kohtaan kestää 3.5 vuotta (Dan. 7:25).

Tämä luku esiintyy mm. Ilmestyskirjassa jossa se mainitaan mm. '1260 päivää' ja 'vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta' ja 'neljäkymmentäkaksi kuukautta' (Ilm. 12:6,14 ;13,5). Kyseessä on sama aika. Juutalaisessa kalenterissa on kuukaudessa 30 päivää. Ajoittain lisättiin 13. kuukausi vuoteen, jotta kierto säilyisi muuttumattomana. Joten 3.5 vuodessa on 1260 päivää eli 42 kk.

Raamatun aikaprofetioissa päivä luetaan kuitenkin vuodeksi (ks. 4. Moos. 14:43 ; Hes. 4:5,6). Tämä käy ilmi myös vuosiviikoista puhuttaessa (3. Moos. 25:8). Tulemmekin huomaamaan historiasta, että tämä toimii tarkalleen.

Kun katsotaan tuosta ajasta 538 jKr., jolloin viimeinen noista kolmesta sarvesta putosi pois, eli itägootit karkotettiin ja näin kirkolle aukeni aivan uudet mahdollisuudet, 1260 vuotta eteenpäin, niin tullaan vuoteen 1798. Tuolloin Napoleonin kenraali Berthier marssi Roomaan ja otti Paavin vangiksi ja vei hänet Ranskaan, jossa hän sitten kuoli. Näin loppui kirkon valta Euroopassa. Tähän vaikutti myös Ranskan vallankumouksessa syntyneet uudet aatteet, sekä uskonpuhdistus.

8. Pyrkii muuttamaan lain ja juhla-ajat (Dan. 7:25).

Mistä laista on kyse? Seremonialaista ei voi olla, koska se kumottiin ristillä. Kyse on tietenkin kymmenistä käskyistä. Onko kirkko pyrkinyt peukaloimaan tätä lakia? Kyllä. Koska se tahtoi kumarrella kuvia, niin se poisti toisen käskyn joka tämän kieltää ja jotta kymmenluku säilyisi, niin se jakoi kymmenen käskyn kahtia.

Juhla-aikaankin se puuttuisi. Mistä juhla-ajasta on kyse? Kymmenissä käskyissä on vai yksi käsky joka puhuu ajasta, ja se on sapatti käsky. Raamattu ei kehotakkaan pitämään muita juhla-aikoja, kuin vain sapatin. Tästä erityisesti kymmenissä käskyissä muistutetaan 'muista'.

Todellakin, kirkko muutti sapatin lauantailta sunnuntaiksi. Otan tässä muutamia kirkon omia todistuksia asiasta.

"Voisiko mikään muu seikka todistaa selkeämmin se puolesta, että kirkolla on valta asettaa juhla-aikoja? Jos sillä ei olisi sellaista valtaa, se ei olisi voinut tehdä sitä,--- nimittäin asettaa sunnuntain, viikon ensimmäisen päivän, viettoa lauantain, seitsemännen päivän, vieton sijaan, muutosta, jolla ei ole Raamatun arvovaltaa" (Stephen Keenan, A Doctrinal Catechism, s.174).

"Vaikka luet Raamatun läpi Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjan loppuun, et löydä yhtäkään riviä, joka antaisi oikeuden sunnuntain pyhittämiseen. Kirjoitukset painottavat lauantain viettämistä jumalanpalveluspäivänä. Sitä päivää me emme koskaan pyhitä" ( Kardinaali Gibbons, Faith of Our Fathers, s. 111.112).

"Katolinen kirkko muutti Jeesuksen Kristuksen arvovallalla lepopäivän sunnuntaiksi Herramme ylösnousemuksen muistoksi. Täten protestantit viettämällä sunnuntaita kunnioittavat tahtomattaan [katolisen] kirkon arvovaltaa" (Monsignor Segur, Plain Talk About the Protestantism of Today, s. 225).

Luterilaisen kirkon tärkeimmässä tunnustuskirjassa, 'Augsburgin tunnustus', jonka laati Lutherin läheisin työtoveri Philipp Melanchthon, sanotaan seuraavaa, artikla 28, kirkollisesta vallasta. " He [katoliset] viittaavat myös sapattiin, joka kymmenen käskyn vastaisesti näyttää siirretyn vietettäväksi Herran päivänä. Mistään muusta esimerkistä ei tehdä niin suurta numeroa kuin sapatin muuttamisesta. Näin he korostavat äärimmilleen kirkon valtaa, koska se on kyenyt myöntämään vapautuksia jopa kymmenen käskyn määräyksestä."

Samuele Bacchiocchi, joka ensimmäisenä protestanttina suoritti teologian tohtorin tutkinnon Roomassa Pontificia Universitas Gregoriana -yliopistossa, aiheenaan lepopäivän muutos lauantailta sunnuntaille, tuo kiistattomasti esille sen, että Rooman kirkko on tämän muutoksen takana. Historia tämän todistaa ja Rooma kirkko itse oikein mainostaa muutosta, joka Danielille kerrottiin kauan sitten.

Tässä oli Danielin kirjan antamia tuntomerkkejä. Ja täytyy sanoa Lutherin tavoin "jos Rooman kirkko ei ole tuo pieni sarvi, niin sanokaa sitten mikä se on?" Niin, mihin muuhun valtaan sopivat nuo kaikki merkit?

Vaikka Rooman kirkko on tuo pieni sarvi, niin on muistettava, että seillä on aina ollut Jumalan omia. He ovat kulkeneet sillä valolla mikä heillä on ollut, ja Jumala on hyväksynyt tämän. Seuraavalla kerralla katsotaan UT:n puolelta samasta vallasta. -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------Paikkakunta: Jäppilä Lähetetty: Tii Huh 22, 2003 14:50 Viestin aihe: PETO ja sen MERKKI

Tarkoitus on siis lähteä jäljittämään Ilmestyskirjan petoa. Johannes näki pedosta voiton saaneet lasisella merellä (Ilm. 15:2). Kysymys kuuluukin, miten me voimme jostain voiton saada, jos emme edes tiedä mikä se on? Siksipä Raamattu onkin antanut useita tuntomerkkejä, jotta voitaisiin varmuudella sanoa mikä peto on, ja näin osaisimme 'taistella' oikeaan suuntaan voittaaksemme.

Ensin joudutaan paneutumaan hiukan historian Danielin avulla. Dan. 2. luku kertoo kuvapatsaasta, jonka eri metallit päästä varpaisiin kuvasivat eri valtakuntia. Nebukadnessarille sanottiin, että hän on tuo ensimmäinen valtakunta, kultainen pää. Todellakin Babylonissa oli valtavasti kultaa. Siellä oli mm. Marduk jumalan temppeli, jossa oli tonneittain kultaa. Mutta tämä ei kestäisi ikuisesti, vaan sikäläisen maailman vallaksi tulisi hopeinen rinta, eli Meedo- Persia, joka valloitti Babylonin 539 eKr. (ei enää niin loistelias). Sitten tuli vaskiset lanteet, jotka kuvasi seuraavaa valtaa eli Kreikkaa, joka nousi valtaan 331 eKr. Aleksanteri Suuren sotakalustossa käytettiin pronssia, niin kuin lanteissa oli. Seuraavaksi maailman mahdiksi nousi Rooma, jota kuvasi rautaiset jalat 168 eKr. Historiahan puhuu myös rautaisesta Roomasta. Silloin noiden legioonien sotakalusto muodostuin raudasta.

Tämän jälkeen ei tulisikaan enää yhtä valtaa, vaan neljäs valta eli Rooma jakaantuisi kymmeneen osaan, jota varpaat kuvasivat. Näinhän tosiaan kävi. Kansainvaelluksen pyörteissä Rooma hajosi, ja se jakaantui kymmeneen valtaan: itägootit, länsigootit, herulit, vandaalit, burgundit, suevit, lompardit, frankit, alemannit ja anglosaksit. Välillä näitä valtoja on ollut enemmän ja välillä vähemmän, mutta luku kymmenen on sattuva luku kuvaamaan Euroopan maita.

Daniel sanoi, että nämä valtakunnat liittyvät aviositein toisiinsa (Dan. 2:43). Todellakin, keskiajalla monet näiden valtioiden päät olivat sukua keskenään. Sama jae sanoo kuitenkin, että ne eivät yhdisty. Eli tule yhdeksi valtioksi. Sitten sanottiin, että näiden valtioiden aikana Jumala on pystyttävä oman valtakuntansa.

Monet päälliköt ovat yrittäneet tehdä yhtä Eurooppaa, mutta ovat aina epäonnistuneet. Viimeksi Hitler. No, mites on Eu:n kanssa? Johannes näki nämä kymmenen valtiota, mutta niitä nimitetään varpaiden sijasta sarviksi (Daniel tekee myös, tästä myöhemmin) (Ilm. 17:12). Johannes eli noiden rautaisten jalkojen aikaa (Rooma), ja hänelle sanottiin, että nuo kymmenen kuningasta eivät vielä olleet nousseet valtaan (tämä tapahtui vasta muutama sata vuotta myöhemmin). Sitten hänelle sanottiin, että ne lopulta yksissä tuumin antavat pedolle vallan (Ilm. 17:12,13,17). Eli yksituumaisuus löytyisi lopunajalla, vaikka yhdeksi valtioksi ne eivät tulekaan. Me näemme nyt että Eu:ssa on yksituumaisuutta, mutta tilanteet eivät vielä ole siinä vaiheessa, että peto voisi saada vallan.

Takaisin Danielin kirjaan. Dan. 7. luvussa Daniel näkee neljä eläintä: leijona jolla oli siivet, karhu jolla oli kolme kylkiluuta suussa, pantteri jolla oli neljä siipeä ja neljä päätä ja hirmuinen peto jolla oli kymmenen sarvea. Kyseessä on nuo samat valtakunnat kuin Dan. 2. luvussa, nyt vain annetaan lisää tuntomerkkejä.

Leijona kotkansiipineen kuvasi Babylonia. Arkeologiset kaivaukset todistavat, että babylonialaiset koristelivat mielellään lasitettuja tiiliseiniä leijonan kuvilla, joilla oli keltaisia ja sinisiä siipiä. Karhu kuvaa Meedia-Persian kaksoisvaltakuntaa. Kolme kylkiluuta luultavasti kuvaavat Kyyroksen, tämän yhteisen valtakunnan hallitsijan valloituksia. Ne olivat: Lyydia 547, Babylon 539 ja Egypti 525 eKr. Pantterin siivet kuvaavat Aleksanteri Suuren erittäin nopeita valloitusretkiä. Muutamassa vuodessa hän kukisti persialaiset ja muut vastustajat. Neljä päätä kuvaavat tämän vallan hajoamista neljään osaan. Kun Aleksanteri kuoli, niin hänen neljä sotapäällikköä jakoivat valtakunnan: Kassander otti Kreikan ja Makedonian, Lysimakhos otti Traakian, Seleukos otti Vähä-Aasian ja Ptolemaios otti Egyptin.

Neljäs eläin, hirmuinen ja ylen väkevä kuvaa Roomaa. Roomalaisten erityisiin ominaisuuksiin kuului raa'an voiman käyttö. Juutalaiset, katoliset ja protestanttiset raamatunselittäjät ovat olleet melko yksimielisiä siitä, että neljäs peto kuvaa Roomaa.

Mitä kuvaa kymmenen sarvea? "Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta (valtakuntaa), jotka nousevat siitä valtakunnasta" (Dan. 7:24). Siis Rooman valtakunnasta nousisi kymmenen valtakuntaa. Nämä ovat juuri ne 'sarvet' = 'varpaat' jotka muodostuivat kansainvaelluksessa ja josta Eurooppa nyt muodostuu.

Tässä on nyt pohjustus sille, kun käymme tutkimaan 'pienen sarven' arvoitusta, joka nousee noiden kymmenen sarven keskeltä. Tästä sitten seuraavalla kerralla. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Paikkakunta: Jäppilä Lähetetty: Tor Huh 24, 2003 13:35 Viestin aihe:

Daniel halusi tietää lisää tuosta pienestä sarvesta (Dan. 7:20), ja niin varmasti mekin. Katsotaan ensin mitä tuntomerkkejä sarvelle annetaan.

1. Se on kuningas (valtakunta) samoin kuin muutkin sarvet (Dan. 7:24). 2. Se nousee Euroopan maiden keskeltä (Dan. 7:8,20).

3. Ennen kuin se saa vallan, niin sen on ensin kukistettava kolme Euroopan valtaa (Dan. 7:8,20,24).

4. Sen valta kasvaa suuremmaksi kuin muilla (Dan. 7:20).

5. Se puhuu suuria sanoja (herjasi) ja puhuu Jumalaa vastaan (Dan. 7:8,20,25).

6. Se sotii uskovia vastaan ja voittaa heidät (Dan. 7:21,25).

7. Sen vainot uskovia kohtaan kestää 3.5 vuotta (Dan. 7:25).

8. Pyrkii muuttamaan lain ja juhla-ajat (Dan. 7:25).

Mistä vallasta on kyse? Uskonpuhdistajat näkivät tämän tarkoittavan Rooman kirkkoa. Ja tämä aiheutti lopulta protestin, ja näin syntyi protestanttiset kirkot. Oliko uskonpuhdistajat oikeassa? Tämä meidän on katsottava ja koeteltava noiden tuntomerkkien sopivuus Rooman kirkkoon.

1. Se on kuningas (valtakunta) samoin kuin muutkin sarvet (Dan. 7:24).

Rooman kirkkohan ei ole vain kirkko. Se on sekä uskonnollinen että poliittinen valta. Vatikaanihan on valtio. Dan. 7:25 sanoo, että se on erilainen kuin muut sarvet. Muut sarvet olivat pelkästään poliittisia (maallisia), mutta Rooman kirkko on molempia.

2. Se nousee Euroopan maiden keskeltä (Dan. 7:8,20).

Euroopan sydämestähän Rooman kirkko nousi.

3. Ennen kuin se saa vallan, niin sen on ensin kukistettava kolme Euroopan valtaa (Dan. 7:8,20,24).

Kun pakanallinen Rooma kukistui kansainvaelluksen melskeissä, niin eri heimot, jotka useimmista olivat alkuperältään germaanisia heimoja, asettuivat läntisen Rooman alueelle. Paavin poliittista valtaanpääsyä jarruttivat kolme kansaa: herulit, vandaalit ja itägootit. Ne eivät kaikessa alistuneet kirkon oppiin. Näitä vastaan ryhdyttiin sotaan ja viimeinen areiolaisvalta kukistettiin 538 jkr., jolloin Rooma vapautui itägooteista. Näin aukeni kirkolle vaikutusmahdollisuus sekä uskonnollisen, että myös maallisen hallinnon alalla Euroopassa.

4. Sen valta kasvaa suuremmaksi kuin muilla (Dan. 7:20).

Keskiajalla Paavikirkolla oli suvereeni valta koko Euroopassa. Paavin auktoriteetti oli suurempi kuin valtioiden päämiehillä.

5. Se puhuu suuria sanoja (herjasi) ja puhuu Jumalaa vastaan (Dan. 7:8,20,25).

Kuinka kristillinen valta voi herjata/puhua suuria sanoja/puhua Jumalaa vastaan? On Paaveja, jotka ovat kutsuneet itseään "Herra Jumala, Paavi". Paavin erehtymättömyydestä tehtiin dogmi eli uskonkappale ensimmäisessä Vatikaanin konsiilissa 1870. Seuraavat katkelmat ovat katolisesta toelogian teoksesta 18 . Vuosisadalta. Aus Lucius Ferraris, Papa II, Prompta Bibliotheka, 2. Osa, s. 25-27.

"Paavi on niin suuriarvoinen ja ylevä, ettei hän ole pelkkä ihminen, vaan aivan kuin Jumala, Jumalan sijainen"

"Paavi on kruunattu kolminkertaisella krunulla taivaan, maan ja manalan kuninkaaksi."

"Paavi on aivan kuin hän olisi Jumala, ainoa Kristuksen uskovien valtias, kuninkaiden pää, ja hänellä on vallan täyteys. Se on hänelle uskottu kaikkivaltiaan Jumalan johdatuksesta, eikä koske vain maallista valtakuntaa, vaan myös taivaallista."

Näitä tekstejä löytyisi vaikka miten paljon. Jos tämä ei ole suurin sanoin puhumista ja Jumalaa vastaan puhumista, niin mikä sitten?

6. Se sotii uskovia vastaan ja voittaa heidät (Dan. 7:21,25).

Tiedämme, kun kirkko sai vallan, niin se ryhtyi vainoamaan niitä, jotka eivät taipuneet kirkon oppiin. Noina vaikeina vuosisatoina Jumalalle uskolliset kokivat ankaraa vainoa ja monet heistä surmattiin. On arvioitu, että kirkon vainoissa kuoli n. 50 milj. ihmistä.

7. Sen vainot uskovia kohtaan kestää 3.5 vuotta (Dan. 7:25).

Tämä luku esiintyy mm. Ilmestyskirjassa jossa se mainitaan mm. '1260 päivää' ja 'vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta' ja 'neljäkymmentäkaksi kuukautta' (Ilm. 12:6,14 ;13,5). Kyseessä on sama aika. Juutalaisessa kalenterissa on kuukaudessa 30 päivää. Ajoittain lisättiin 13. kuukausi vuoteen, jotta kierto säilyisi muuttumattomana. Joten 3.5 vuodessa on 1260 päivää eli 42 kk.

Raamatun aikaprofetioissa päivä luetaan kuitenkin vuodeksi (ks. 4. Moos. 14:43 ; Hes. 4:5,6). Tämä käy ilmi myös vuosiviikoista puhuttaessa (3. Moos. 25:8). Tulemmekin huomaamaan historiasta, että tämä toimii tarkalleen.

Kun katsotaan tuosta ajasta 538 jKr., jolloin viimeinen noista kolmesta sarvesta putosi pois, eli itägootit karkotettiin ja näin kirkolle aukeni aivan uudet mahdollisuudet, 1260 vuotta eteenpäin, niin tullaan vuoteen 1798. Tuolloin Napoleonin kenraali Berthier marssi Roomaan ja otti Paavin vangiksi ja vei hänet Ranskaan, jossa hän sitten kuoli. Näin loppui kirkon valta Euroopassa. Tähän vaikutti myös Ranskan vallankumouksessa syntyneet uudet aatteet, sekä uskonpuhdistus.

8. Pyrkii muuttamaan lain ja juhla-ajat (Dan. 7:25).

Mistä laista on kyse? Seremonialaista ei voi olla, koska se kumottiin ristillä. Kyse on tietenkin kymmenistä käskyistä. Onko kirkko pyrkinyt peukaloimaan tätä lakia? Kyllä. Koska se tahtoi kumarrella kuvia, niin se poisti toisen käskyn joka tämän kieltää ja jotta kymmenluku säilyisi, niin se jakoi kymmenen käskyn kahtia.

Juhla-aikaankin se puuttuisi. Mistä juhla-ajasta on kyse? Kymmenissä käskyissä on vai yksi käsky joka puhuu ajasta, ja se on sapatti käsky. Raamattu ei kehotakkaan pitämään muita juhla-aikoja, kuin vain sapatin. Tästä erityisesti kymmenissä käskyissä muistutetaan 'muista'.

Todellakin, kirkko muutti sapatin lauantailta sunnuntaiksi. Otan tässä muutamia kirkon omia todistuksia asiasta.

"Voisiko mikään muu seikka todistaa selkeämmin se puolesta, että kirkolla on valta asettaa juhla-aikoja? Jos sillä ei olisi sellaista valtaa, se ei olisi voinut tehdä sitä,--- nimittäin asettaa sunnuntain, viikon ensimmäisen päivän, viettoa lauantain, seitsemännen päivän, vieton sijaan, muutosta, jolla ei ole Raamatun arvovaltaa" (Stephen Keenan, A Doctrinal Catechism, s.174).

"Vaikka luet Raamatun läpi Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjan loppuun, et löydä yhtäkään riviä, joka antaisi oikeuden sunnuntain pyhittämiseen. Kirjoitukset painottavat lauantain viettämistä jumalanpalveluspäivänä. Sitä päivää me emme koskaan pyhitä" ( Kardinaali Gibbons, Faith of Our Fathers, s. 111.112).

"Katolinen kirkko muutti Jeesuksen Kristuksen arvo vallalla lepopäivän sunnuntaiksi Herramme ylösnousemuksen muistoksi. Täten protestantit viettämällä sunnuntaita kunnioittavat tahtomattaan [katolisen] kirkon arvovaltaa" (Monsignor Segur, Plain Talk About the Protestantism of Today, s. 225).

Luterilaisen kirkon tärkeimmässä tunnustuskirjassa, 'Augsburgin tunnustus', jonka laati Lutherin läheisin työtoveri Philipp Melanchthon, sanotaan seuraavaa, artikla 28, kirkollisesta vallasta. " He [katoliset] viittaavat myös sapattiin, joka kymmenen käskyn vastaisesti näyttää siirretyn vietettäväksi Herran päivänä. Mistään muusta esimerkistä ei tehdä niin suurta numeroa kuin sapatin muuttamisesta. Näin he korostavat äärimmilleen kirkon valtaa, koska se on kyenyt myöntämään vapautuksia jopa kymmenen käskyn määräyksestä."

Samuele Bacchiocchi, joka ensimmäisenä protestanttina suoritti teologian tohtorin tutkinnon Roomassa Pontificia Universitas Gregoriana -yliopistossa, aiheenaan lepopäivän muutos lauantailta sunnuntaille, tuo kiistattomasti esille sen, että Rooman kirkko on tämän muutoksen takana. Historia tämän todistaa ja Rooma kirkko itse oikein mainostaa muutosta, joka Danielille kerrottiin kauan sitten.

Tässä oli Danielin kirjan antamia tuntomerkkejä. Ja täytyy sanoa Lutherin tavoin "jos Rooman kirkko ei ole tuo pieni sarvi, niin sanokaa sitten mikä se on?" Niin, mihin muuhun valtaan sopivat nuo kaikka merkit?

Vaikka Rooman kirkko on tuo pieni sarvi, niin on muistettava, että siellä on aina ollut Jumalan omia. He ovat kulkeneet sillä valolla mikä heillä on ollut, ja Jumala on hyväksynyt tämän. Seuraavalla kerralla katsotaan UT:n puolelta samasta vallasta. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Paikkakunta: Jäppilä Lähetetty: Per Huh 25, 2003 10:02 Viestin aihe:

Nyt katsomme Ilmestyskirjasta tuota samaa valtaa. Danielin kirja ja Ilmestyskirja ovat sisarkirjoja, jotka puhuvat samoista asioista. Daniel mainitsi tuon profeetallisen aikajakson 3.5 vuotta, joka on siis 1260 päivää eli kirjaimellista vuotta. Ilmestyskirja puhuu tuosta samasta ajasta.

Ilm. 12:1,2 kertoo naisesta jolla oli pukuna aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä 12 tähteä. Hän oli raskaana ja synnytys polttojen vaivaamana.

Nainen kuvaa Raamatussa Jumalan kansaa (Jes. 54:5,6 ; 2. Kor. 11:2). Aurinko viittaa Jumalaan, jonka vanhurskauteen seurakunta on vaatetettu (Ps. 84:12 ;Room. 13:14). Kuu on kappale, joka ei loista itse valoa, vaan se loistaa vain lainavaloa. VT:n temppelipalvelusjärjestelmä oli tällainen, jonka tarkoitus oli valaista todellisuutta Kristuksesta (Hepr. 10:1). 12 tähteä kuvaavat 12. sukukuntaa ja sitten 12. apostolia.

Ilm. 12:5 sanoo, että nainen synnytti pojan, joka on paimentava kansoja rautaisella sauvalla. Kyse on tietysti Jeesuksen syntymästä kansansa keskuuteen. Jae 4 sanoo, että lohikäärme (saatana) yrittäisi tuhota lapsen heti kun tämä syntyisi. Näinhän kävi. Saatana Herodeksen kautta antoi määräyksen, että 2 vuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset on tapattava. Tässä hän ei kuitenkaan onnistunut. Sitten jae 5 sanoo, että lapsi temmattiin Jumalan luo. Eli kyseessä on Jeesuksen taivaaseen astuminen. Nyt seurakunta jäi kuitenkin maan päälle, jota vastaan saatana ryhtyi käymään vainoa. (13). Jumala johdatti kuitenkin omansa autiomaahan, jossa se olisi turvassa saatanan hyökkäyksiltä. Sitten kerrotaan, että ajan jonka Jumalan omat joutuisivat olemaan karussa, olisi 1260 päivää (6) ja toisaalla 3.5 vuotta (14).

Kyseessä on siis sama aika, minkä pieni sarvi (Rooman kirkko) olisi vallassa. Tuon 1260 vuoden ajan jonka kirkko hallitsi (538 - 1798), niin Raamatulle uskolliset joutuivat uskonsa tähden pakenemaan autiomaihin. Tiedämme että he löysivät kotinsa Pohjois-Italian ja Itä-Ranskan alpeilla, sekä Irlannissa autioilta seuduilta. Sieltä he sitten tekivät evankeliumismatkoja kyliin ja kaupunkeihin henkensä uhalla. Nämä vainot näitä Jumalalle uskollisia kohtaan lakkasivat vasta Ranskan vallankumouksen myllerryksiin.

Kun itselleni uskoon tulon alkuvaiheessa, alkoi avautua nämä aisat, niin se antoi valtavan innon Raamatun tutkimiseen. Ihmettelin kuinka profeetallinen sana pitää niin kirjaimellisesti yhtä historian kanssa ja tämä loi lisää uskoa Raamatun jumalalliseen alkuperään.

Seuraavalla kerralla katsotaan UT:n muita merkkejä petovallasta. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------Paikkakunta: Jäppilä Lähetetty: Maa Huh 28, 2003 11:32 Viestin aihe:

Ilm. 13:1,2 kertoo merestä nousevasta pedosta, jolla on 10 sarvea, ja 7 päätä. 10 sarvea kuvaa Euroopan maita ja 7 päätä, 7.ä eri kuningasta, eli valtaa (Ilm. 17:9). Historian eri aikajaksoina eri vallat ovat olleet johtoasemassa ja näiden kautta itse pääpeto (saatana) on työskennellyt. Niin kuin profetiat osoittavat, Raamattu ryhtyy laskemaan noita valtoja aina Danielin ajasta, eli Babylonista (tästä sitten myöhemmin Ilm. 17 luvun yhteydessä).

Ilm. 13:3 kertoo kuinka yksi valta oli saanut surma iskun, mutta se oli parantunut. Tähän viitataan myös jakeessa 12,14. Tästä myöhemmin. Jakeesta 5 eteenpäin kerrotaan, että peto herjasi Jumalaa ja puhui suuria sanoja. Sekä, että se käy taisteluun uskovia vastaan ja voittaa heidät. Kyseessä on aivan samat kuvaukset kuin Danielin kirjan pienellä sarvella (Dan. 7:8,20,21,25), joten voimme olla varmoja, että kyseessä on sama valta, eli Rooman kirkko. Edellä olen kertonut, kuinka kirkko on puhunut suuri sanoja Jumalaa vastaan ja kuinka se on vainonnut Jumalan omia. Myös aikajakso 42 kk. = 3.5 v. = 1260 pv. eli profeetallista vuotta on sama, kuin pienellä sarvella ja Ilm. 12 luvun vainoilla erämaa seurakuntaa kohtaan.

Paavali viittasi myös tähän petovaltaan, ja hän kirjoitti tessalonikalaisille, että ennen kuin Jeesus tulisi, niin seurakunnassa tapahtuisi luopumus. Ja tämä johtaisi siihen, että seurakuntaan tulisi ilmentymä, joka julistaisi olevansa Jumala. Mutta hän kirjoitti, että tämä ei voisi vielä silloin heti ilmestyä, koska jokin pidätti, mutta kunhan tämä joka pidätti poistuu tieltä, niin sitten se ilmestyisi (2. Tess. 2:1-7).

Mikä silloin vielä pidätti tuota luopumusta? "Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa" (Ap.t. 20:29,30). Se mikä pidätti luopumusta oli apostolien vaikutus, mutta kun he kuolivat, niin Paavali sanoi että tämän jälkeen heidän omasta joukosta nousee voimia, jotka alkavat vetämään seurakuntaa luopumukseen. Historia todistaa, että näin kävi. Ja luopumus johti siihen, että lopulta kirkko yhtyi valtioon ja seurauksena oli roomalaiskatolinen kirkkolaitos. Ja seuraukset tiedämmekin.

Seuraavalla kerralla menemme Ilm. 17 lukuun. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------jokontt Paikkakunta: Jäppilä Lähetetty: Kes Huh 30, 2003 16:20 Viestin aihe:

Ilm. 17:3,4 kertoo taas pedosta, jolla on 7 päätä ja 10 sarvea, ja sen selässä istuu portto nainen. Johannekselle selvitetään noiden päiden ja sarvien arvoitusta (7-12). Meille kerrotaan että nuo päät ja sarvet kuvaavat eri valtoja (9,12). Päät edustavat itse pääpetoa historian aikakausina. Ja niin kuin on edellä nähty, kun Raamattu luettelee eri valtoja, niin se lähtee aina Babylonista.

Ensimmäinen pää kuvasi Babylonia, toinen Meedo-Persiaa, kolmas Kreikkaa, neljäs Roomaa ja viides pakanallisen Rooman jatketta, eli Rooman kirkkolaitosta. Nyt Johannes on siirretty aikaan jossa hän katselee näitä valtoja. Hän on ajassa jossa kuudes pää on vallassa (10). Mikä tämä aika on? Kun Rooman kirkon valta loppui Ranskan vallankumoukseen, niin tilalle astui aivan uusi aikakausi ns. demokratian aika. Demokratia valtasi nyt alaa. Kuudes pää kuvaa siis tuota aikajaksoa. Tätä vielä vahvista Johanneksen saama sanoma, että yksi päästä saa surman iskun, mutta se paranee (Ilm. 13.3,12). Ilm. 17:7 kertoo tuosta vallasta ja sanoo Johannekselle, että se on ollut, mutta nyt sitä ei ole (siinä hetkessä missä Johannes nyt on), mutta tulee vielä uudelleen nousemaan, eli surma isku paranee.

On vain yksi valta noiden valtojen keskellä, johon käy kaikki Raamatun esittämät tuntomerkit, ja yksi on se, että se saa surman isku, mutta se paranee. Rooman kirkko sai tuon surman iskun Ranskan vallankumouksessa, mutta se on paranemassa hyvää kyytiä. Paavin sormet ovat hyvin monessa mukana. Entisen Neuvostoliiton johtaja 'Gorba' on sanonut, että Neuvostoliiton hajoamisen mahdollisti juuri Paavin toiminta. Mikään noista muista päistä ei ole noussut eikä tule nousemaan, mutta pää joka kuvaa Paavin istuinta on jo nousussa.

Ilm. 7:10 Johannes on siis Ranskan vallankumouksen jälkeisessä demokratian ajassa, jossa viisi päätä on ollut, kuudes on vallassa ja yksi ei vielä ole tullut. Jakeessa 12 puhutaan 10 sarvesta ja sanotaan, että ne eivät vielä ole nousseet valtaan (siinä yhteistuuman merkityksessä, jae 13). Kyse on siis Eu:sta, joka katsottuna tuosta demokratian alkuajasta jossa Johannes nyt oli, ei vielä ollut noussut valtaan. Johannekselle sanottiin, että seitsemäs valta ei vielä ollut tullut, mutta kun se tulee, niin sen on määrä hallita vähän aikaa (10), ja jakeessa 12 sanotaan että 10 sarvea ei vielä ollut tullut mutta tulee myöhemmin, ja hallitsee vähän aikaa, joten sarvien täytyy tarkoittaa 7:tä valtaa.

Jae 11 kertoo, että se valta joka on ollut, ja joka on yksi noista seitsemästä (Rooman kirkko viides pää) tulee myöhemmin uudelleen ja on näin ollen kahdeksas valta. Eli, kun lasketaan tuosta demokratian ajasta (kuudes pää) jossa Johannes oli, eteen päin, niin seuraavaksi tulee 7. pää joka on Eu, ja tämän jälkeen kahdeksas valta (Rooman kirkko) jota sanotaan pedoksi ja joka saa uudelleen vallan Eu:n tukiessa tätä tässä pyrkimyksessä (Ilm. 17:12,13).

1. pää = Babylon. 2. pää = Meedo-Persia. 3. pää = Kreikka. 4. pää = Rooma. 5. pää = Rooman kirkko. 6. pää = demokratian aika, johon Johannes oltiin viety. 7. pää = Eu. 8. kuningas = Rooma kirkko uudelleen.

Seuraavalla kerralla perehdytään porton salaisuuteen. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Erica
Lähetetty: Tor Tou 01, 2003 20:06 Viestin aihe:

"Peto itse – se, joka on ollut mutta jota ei enää ole – on kahdeksas kuningas ja samalla yksi noista seitsemästä [päästä]" (Ilm. 17:11). Petoa siis nimitetään kahdeksanneksi, vaikka se on samalla yksi seitsemästä päästä. Tällä pedolla kuten 12. luvun lohikäärmeellä ja 13. luvun merestä nousseella pedolla on kullakin vain seitsemän päätä. Nimitys "kahdeksas" on monien tutkijoiden mukaan ironista parodiaa, jolla viitataan pedon ylösnousemukseen. Kuten Kristus nousi kuolleista seitsemännen päivän sapattia seuranneena "kahdeksantena päivänä", Saatana jäljittelee häntä valemessiaana saadakseen koko maailman hallintaansa.

Täydellisyyden lukua seitsemän seuraava kahdeksan kuvaa sopivasti yritystä irtautua entisestä ja luoda jotakin uutta, mutta se ei onnistu. Seitsenpäinen peto "itse" tarkoittaa ilmeisesti Saatanaa, joka kaikkien päittensä välityksellä taistelee Kristusta ja hänen seurakuntaansa vastaan. Vähän ennen Kristuksen toista tulemusta Saatana esiintyy julkisesti Kristuksena eksyttääkseen koko maailman.
_________________

Ilm. 14:6-14
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
jokontt
Paikkakunta: Jäppilä Lähetetty: Per Tou 02, 2003 5:21 Viestin aihe:

Ei todellakaan ole sattumaa, että Ilmestyskirja mainitsee seitsemän luvun yhteydessä kahdeksannen ja viittaa tämän tarkoittavan petoa. Tiedämme, että seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku. Mutta suuri eksyttäjä on aina yrittänyt kumota Jumalan täydellisyyden. Sitä kuvaa myös tämä seitsemän sarjaan lisätty kahdeksas.

Onkin sattuvaa, että Rooman kirkko otti käyttöön kahdeksannen päivän symboolin. Se ryhtyi nimittämään viikon ensimmäistä päivää sunnuntaita, kahdeksanneksi päiväksi. Tähän oli monia eri syitä, mm. kiliastis-eskatologinen pohdiskelu, halu erottua juutalaisuudesta ja eritoten 'juutalaisesta' sapatista. Mielenkiintoisesti Ilmestyskirja esittääkin pedon ja kahdeksannen luvun kuuluvan yhteen
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Linkit sivulle