Karigasniemi 2. 5. 2003 Kari Virtanen

 

KYLVÄJÄ - PELTO - ELONLEIKKUU:

"Kulkaa ! Katso, kylväjä lähti kylvämään. Ja hänen kylväessään:

osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen. Ja osa putosi kalliolle. Oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut juurta, eikä kosteutta. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat kasvoivat mukana ja tukahduttivat sen".
Siemen on Jumalan valtakunnan sana. Maa on ihmiset. Ensimmäiset kuulevat mutta saatana ottaa sanan pois heidän sydämistään.

Toiset taas kuulevat ajaksi, mutta kiusauksen hetkellä luopuvat. Kolmannet kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää.

Miten meidän on ? Miten kuulemme ? Mihin kuulumme ? Jos elämme näkemisessä, ja siihen perustuvan kristillisen opetuksen varassa, on suuri vaara, että kuulumme johonkin näistä kolmesta ryhmästä. Ja on vaara, että meiltä päivien lopulla otetaan pois sekin, minkä me luulimme itsellämme olevan. Jolla korvat, se kuulkoon !

Mutta on myös olemassa hyvä, uskon maa, ja tämän kristillinen opetus jyrkästi kieltää mahdottomana, ne jotka sanan kuultuaan säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä mikä kolmekymmen- mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen. Nämä ovat ne, joille annetaan vieläpä lisätään ja heillä on oleva yltäkyllin.
Tässä näemme että, kylväjä huolehti kyllä opetuksesta, mutta meidän on huolehdittava kuulemisesta ja kasvusta.

Katso, kylväjä kylvi hyvän siemenen peltoonsa, mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan. Silloin palvelijat kysyivät "Herra etkö kylvänyt hyvää siementä peltoosi ?" Hän sanoi heille: "Sen on vihamies tehnyt". Huom. Tässä pelto on seurakunta. Nisu ovat pyhät. Luste on väärästä opetuksesta nouseva kristillisyys.

Uni alkoi noin vuonna sata. Sekä nisu että luste kasvavat elonleikkuuseen, jolloin luste sidotaan kimppuihin poltettavaksi. Nisu sen sijaan kootaan perheen isännän aittoihin.
Tässä näemme että, jos ei ole oikeata opetusta ei ole Kristustakaan.

Katso kylväjä lähti kylvämään valtakunnan sanaa. Siemen putosi maahan, kuoli, itäen virkosi eloon, orasti ja kasvoi tuottaen täyden tähkän ja täyden jyvän tähkään. Itse emme tiedä miten. hedelmän kypsyttäjä lähettää elonherra sirpin, sillä elonaika on käsillä.

Näin on meidänkin laita, sillä jos emme kuole, emme voi tuottaa täyttä jyvää tähkään ja ilman kypsää jyvää olemme rikkaruohon arvoisia Elonherralle.

Katsokaamme siis miten kuulemme ja miten mittaamme. Sillä millä mitalla me mittaamme sillä meille mitataan ja vieläpä lisätään.

HERRAMME TULEE !

Terv. Kari Virtanen